Pajatso

Ensimmäiset pajatsotyyppiset automaatit valmistettiin Saksassa 1900 –luvun alussa. Suomeen peli rantautui 1920 –luvun puolivälissä, kun ensimmäiset "Bajazzo" –automaatit tuotiin Suomeen. Siitä, kuka ensimmäiset automaatit toi, ei ole olemassa varmaa tietoa. Sana "Bajazzo" tarkoittaa itse asiassa ilveilijää, mutta pelin nimi vääntyi äkkiä suomalaisittain pajatsoksi.

Ensimmäiset pajatsot eivät itse asiassa muistuttaneet ulkonäöltään ja pelitekniikaltaan ollenkaan nykyisiä malleja. Niissä kolikko laitettiin sisään pelin sivulta. Tämän jälkeen käännettiin laitteen alaosassa olevaa kahvaa, jolloin laitteen mekaniikka toi näkyviin rautakuulan pelikentän yläosaan. Kuula putosi naulaviidakon läpi ja tarkoitus oli saada se osumaan narrihahmon pitelemään kuppiin. Tämä tapahtui ohjaamalla narrin liikettä pelin alaosan kahvan avulla. Mikäli kuula osui kuppiin laite luovutti voittona 2 – 4 markkaa. Pelimaksu pelissä oli yksi markka. (kuva 2)

Seuraava malli muistuttikin jo enemmän nykyisiä pajatsoja. Malli kehitettiin Saksassa 1920 –luvun lopussa ja se kulki nimellä "Blau Wunder" –Sininen Ihme (kuva 1), tosin sitäkin alettiin hyvin pian nimittää pajatsoksi. Pelimaksu pelissä oli markka ja päävoitto viisi markkaa. Tosin Englannissa tehtiin jo vuonna 1915 patenttihakemus peliautomaatille, joka muistuttaa Sininen Ihme -automaattia erittäin paljon. Karkeasti ottaen voidaan sanoa, että tämän pelin yläosa (eli voittoaukot ja lyöntilaite) olivat samanlaiset kuin Sinisessä Ihmeessä, kun taas rahapinot, joista voitto maksettiin, olivat Bajazzosta -sillä erotuksella että tässä automaatissa niitä oli kaksi. Voidaankin esittää perusteltu epäily automaatin alkuperäisestä keksimismaasta!

Pajatsotoiminta viime vuosisadan alun Suomessa ei ollut monopolisoitua kuten se nykyään on, vaan kuka tahansa saattoi hankkia pelejä ja asettaa niitä yleisön pelattavaksi. Saksalainen Walter Sachse oli yrittäjistä ensimmäisiä. Pajatsoja myös sijoitettiin mitä erikoisimpiin paikkoihin tulojen maksimoimiseksi –kerrotaan, että 1920 ja -30 –luvun vaihteessa pajatsoja oli kiinnitetty jopa Helsingin Mustikkamaan puihin.

Mutkajasso
Automaatti Teollisuus OY:n
valmistama "mutkapajatso"
1930 -luvun alkupuolelta.

Suuri yleisö alkoi kuitenkin hyvin nopeasti karsastamaan yksityisten liikemiesten helppoa rahankeruuta, ja niinpä eduskunta antoi vuonna 1933 asetuksen, jonka perusteella pajatsojen pito sallittiin vain hyväntekeväisyysjärjestöille. Vasemmalla on kuva Automaatti Teollisuus OY:n valmistamasta pajatsosta 1930 -luvun alusta. Vuonna 1937 asetusta tiukennettiin, ja pelien pitäminen sallittiin vain sitä varten varta vasten perustettavalle yhdistykselle, joka aloitti toimintansa 1.4.1938. Raha-automaattiyhdistys (RAY) oli syntynyt. Samalla pelien sijoituspaikkasäännöksiä kiristettiin ja pelejä sai vastedes sijoittaa vain ensimmäisen luokan ravintoloihin.

Raha-automaattiyhdistys hankki omistukseensa pajatsoyrittäjien laitteet ja alkoi hyvin nopeasti valmistamaan myös omia pajatsojaan. Kuvassa 3 RAY:n valmistama pajatso 30 – 40 –lukujen vaihteen tienoilta. Laitteen päävoitto oli viisi markkaa ja pelipanos markka.

Pajatson malli pysyi lähes samana seuraavat vuosikymmenet. Ainoastaan pelipanoksen suuruus vaihteli: sota-aikana ja heti sen jälkeen inflaatio oli kova ja rahan arvo heikkeni nopeasti. Aluksi, vuonna 1945, käyttöön otettiin osittain olosuhteiden pakosta 3 markan arvoinen poletti jonka jälkeen vuonna 1948 siirryttiin 5 markan kolikkoon. Vuonna 1952 pelikolikoksi tuli kymmenmarkkanen, koska Suomen Pankki laski liikkeelle uuden kolikkosarjan jonka viisimarkkanen ei enää käynyt pajatsoihin. Päävoitto oli koko ajan viisinkertainen panokseen nähden. Vuonna 1946 jassojen sijoittaminen sallittiin myös "Alemman luokan" ravintoloihin.

Pajatson mekaniikka koki muutoksen kun 20 markan (pennin) pajatso otettiin käyttöön vuonna 1958 (kuva 4). Voitonjako säilyi ennallaan, eli päävoitto oli viisinkertainen panokseen nähden. Vuonna 1964 päävoitto nostettiin 1,80 markkaan. Uutta pelissä oli paranneltu voitonjakomekanismi, jonka ansiosta peli muistutti lähes täysin nykyistä pajatsoa. 20 pennin pajatsoja oli käytössä aina vuoden 1993 kolikkouudistukseen saakka ja yksi kappale on tätä kirjoitettaessa edelleen yleisön nähtävillä, lasivitriinissä Kyyjärven Essolla n. 120 km Jyväskylästä koilliseen valtatietä 13.

Muutos tapahtui vuonna 1967, jolloin otettiin insinööri (sittemmin RAY:n johtajia) Lauri Martin suunnittelema 50 pennin pajatso (kuva 5) uusine teknisine ratkaisuineen. Pelin voittojenmaksujärjestelmä salli jopa 49 -kertaisen päävoiton panokseen nähden. Samalla voittoaukkojen päälle tulivat nykyiset "nastat" (oikealta nimeltään ’portti’) joiden asentoa muuttamalla peliä saatiin vaikeutettua niin haluttaessa. Päävoitto laitteessa oli 2,50 markkaa, pieni 20 pennin laitteen 1,80 markan päävoittoon verrattuna. Päävoittoa korotettiinkin usein: syyskuussa -72 4,50 markkaan, maaliskuussa -74 5,50 markkaan ja vuoden -75 alussa kuuteen markkaan. 80 -luvulla päävoittoa korotettiin vielä markalla 7 markkaan, jossa se pysyikin siihen saakka kun peli vuoden -93 kolikkouudistuksen myötä poistui markkinoilta.

50 pennin pajatsoa vietiin myös mm. Norjaan, jossa sikäläisen Punaisen Ristin peliyhtiö Røde Kors Automatene (RKA) osti suomalaiset pajatsot yksinoikeudella. Myös aiemmin, 1930- ja –40 –luvuilla suomalaisia pajatsoja vietiin Norjaan, mutta varsinaisesti vienti käynnistyi RKA:n johtajapariskunnan Kjeld ja Gerd Isaksenin nähtyä RAY:n 50 pennin pajatson lapinmatkallaan vuonna 1970. RKA sai muuten alkunsa kun Walter Sachse myi peliyhtiönsä Automat Industrin Norjan Punaiselle ristille 40 -luvun lopussa.

Viennin aloitus ei kuitenkaan ollut aivan ongelmatonta: Suomen raha-automaattiasetus ei sallinut automaattien vientiä, jolloin RAY:n silloinen toiminnanjohtaja keksi ratkaisun: Lainataan.
Asetusta muutettiin vuonna 1972, ja samana vuonna RAY vei Norjaan 755 pajatsoa.

15 seuraavaan vuoteen pajatson mekaniikka ei muuttunut mitenkään. Ainoastaan pelipanosta korotettiin: Vuonna 1976 näki päivänvalon markan pajatso (kuva 7) jonka päävoitto oli aluksi 7 mk -pieni 50 pennin koneeseen nähden mutta se nousi vuoteen -93 mennessä 12 markkaan, ja 1980 pienoisjasso (kuva 6). Seuraava muutos tapahtui vuonna 1982 jasson sähköistymisen myötä kun RAY otti käyttöön elektronisen pajatson (kuva 8).

Koska pajatson etutaulu on suhteellisen ohutta alumiiniseosta porttien liiallinen kiristäminen aiheutti joskus ongelmia. Tähän kehitettiin ratkaisu vuonna 1986 jolloin portit varustettiin jousilla, joiden ansiosta pajatso menetti entistä enemmän taitopelin luonnettaan. Nyt oli mahdollista vaikeuttaa tai helpottaa kolikon menemistä voittoaukkoon ilman että pelissä ulkoisesti havaittiin minkäänlaista muutosta.

Jousitetut portit ovat olleet käytössä siitä lähtien ja ne ovat käytössä myös nykyisessä pajatsomallissa (kuva 9) sekä euron myötä käytöstä poistuneessa Hedelmäjazzossa (kuva 10).

Jousien idea on kiristää portti mahdollisimman tiukasti kiinni pelitauluun, jolloin portti antaa periksi mahdollisimman vähän ja kolikko pomppaa portista pois eikä mene sisälle voittoaukkoon sekä säilyttää pelkkää siipimutterikiinnitystä paremmin portissa vakiokiristys.

Jousitusta voidaan säätää kahdella tavalla:

1. Käyttämällä eri jäykkyisiä jousia jolloin kolikko ottaa kimmokkeen eri portista eri tavalla. Päävoittoportissa on lähes poikkeuksetta jäykin jousi. Jousilla on eri värikoodit riippuen jousen jäykkyydestä: Metallinvärinen on jäykempi ja harmaa löysempi.
Tätäkin tehokkaampi tapa on kuitenkin
2. jousen kiristyksen säätäminen. Mitä tiukemmin jousi puristaa portin taulua vasten sitä vaikeammaksi peli tulee. Jos portti on ruuvattu jousella erittäin löysästi on aivan sama mikä värikoodi jousessa on (raha menee aukkoon erittäin helposti). Samoin on laita jos jousi on ruuvattu mahdollisimman kireälle, jolloin raha pomppii erittäin paljon. Nykyisin jouset on ruuvattu kaikissa pajatsoissa "pohjaan asti" eli mahdollisimman tiukalle -ainakin periaatteessa.

1990 -luvun loppupuolella RAY:ssä saatiin idea kokeilla pajatson ja ravikilpailujen yhdistämistä. Tuloksena syntyi "Musta hevonen" -pajatso (kuva 11). Peliä pelattiin viiden markan kolikolla, jolla sai lyödä kolikoita niin kauan kunnes pelin keskiosan 'hevosista' joku pääsi maaliin eli valopatsas oli siirtynyt taulun vasemmasta reunasta taulun oikeaan reunaan. Porttiosumat liikuttivat voittoon oikeuttavia hevosia 2 - 5 askelta kerrallaan ja ohilyönnit alinta, ei voittoa antavaa hevosta yhden askeleen per ohilyönti. Portit olivat merkitty kolmella eri värikoodilla, ja osuma porttiin liikutti aina kyseisen värin hevosta porttiin merkityn askelluvun verran. Päävoitto pelissä oli 50 markkaa ja muut mahdolliset voitot 25 ja 10 markkaa. Kokeilu ei ilmeisesti tuottanut haluttuja tuloksia, sillä Mustat hevoset eivät yleistyneet ja kokeilupaikoistakin (Tikkurilan Täyspotti Vantaalla ja Pasilan aseman Potti Helsingissä) ne poistettiin melko pian. Mustaa Hevosta markkinoitiin myös ulkomaille nimellä "Dark Horse". Muita vientipajatsoja olivat Lucky Wheel, jossa päävoitto sekä ressuvoitot arvottiin Bellatrixin Yazzo Rouletten tapaan keskitaulun rulettipyörällä sekä Cash Bowl, joka perustui keilapeliin. Vientipajatsojen kuvat löytyvät täältä.

Raha-automaattiyhdistyksen lisäksi myös Bellatrix Gaming Technology OY valmisti pajatsoja. Bellatrixin pajatsoja ei tosin voinut pelata Suomessa perustuen RAY:n monopoliasemaan Suomen raha-automaattimarkkinoilla. Bellatrix toimittikin pajatsoja vain Ahvenanmaalle ja vientiin. Myös Bellatrixin pajatsot perustuivat jousitettuihin portteihin. Bellatrixin vientipajatsoista hieman lisää jäljempänä.

Ahvenanmaalle toimitettujen Bellatrixin pajatsojen erikoisuus (kuva 12) oli se, että pelissä ei ollut varsinaista päävoittoporttia, vaan jokaisen portin voitto arvottiin taulun keskiosan rulettipyörän avulla. Mikäli arvonta pysähtyi Jackpot –voiton kohdalle pelaajalla oli mahdollisuus voittaa mallista riippuen 100 tai 200 markan päävoitto: Automaatti arpoi 3 porttia joiden alapuolelle syttyi valo. Pelaaja sai 3 lyöntiä ja jos hän osui yhteen porttiin voitti 15 markkaa. 2 porttiin osuminen tuotti 30 tai 40 markkaa ja kaikkiin kolmeen osuminen päävoiton 100 tai 200 mk. Jos ei osunut yhteenkään porttiin sai vain pelipanoksensa takaisin. Pelissä oli myös vilkkuva portti, jonka sijainti vaihteli. Osuma tähän porttiin tuotti tuplavoiton. Pelissä oli myös tuplausmahdollisuus: pelaaja saattoi yrittää tuplata voittonsa arvaamalla pysähtyikö ruletti punaiselle vai mustalle numeropohjalle.

Kuvassa 13 näkyy nykyisen pajatson alkuperäismallin protokappale. Nopeasti katsoen peli näyttää aivan alkuperäisen nykyisen pajatsomallin kaltaiselle, mutta erojakin löytyy: voitot tässä protopajatsossa olivat:
R - 2 - 3 - 4 - 20 - 4 - 3 - 2 - R
Tämä pajatson protokappale ei tiettävästi ollut laajemmalti pelikäytössä.

Pajatso RAY:n ja Komeetta Jasson esittelyt löytyvät omilta sivuiltaan.

PAFjazzo

Pajatsoja maailmalla

Maailmassa on tällä hetkellä Suomen lisäksi ainoastaan yksi maa, jossa voi pelata pajatsoa. Ruotsalainen Cherry Företagen AB operoi Norjan markkinoilta poistetuilla elektronisilla pajatsoilla Chilessä. Pelejä on sijoitettuna pääasiassa suuriin ostoskeskuksiin.
PAF on sijoittanut TallinkSiljan m/s Silja Serenadelle ja m/s Silja Europalle omavalmisteisen Pafjazzo -pajatson (kuva vasemmalla). Pelin pohjana on RAY -valmisteinen 1 mk pienoispajatso, joka on muutettu toimimaan 1 € kolikoilla. Peli maksaa kaikki voitot hopperista, taulurahat ovat vain koristeena. Pelin päävoitto on Silja Serenadella 12 euroa, Silja Europalla saamiemme tietojen mukaan 30 euroa. Tulevaisuudessa peliä tultaneen sijoittamaan myös muille aluksille.
Bellatrix toimitti 1990 -luvun lopussa koemarkkinointierän valmistamiaan Payazzo Casino -pajatsoja Espanjaan, Andalucian maakuntaan. Vienti kuitenkin tyrehtyi Espanjan lainsäädännön sekä pelissä havaitun ohjelmavirheen johdosta. Myöhemmin pajatsovientiä yritettiin Venäjälle, Sveitsiin ja Australiaan. Nämä projektit kuitenkin hautautuivat Bellatrixin konkurssin myötä.

Kuvat: © Suomen Peliautomaattihistoriallinen Seura (SPEL) RY (11), RAY:n arkistot (1, 7, 8 ja 10) ja Pajatso -lehti, kesä -95 (13)